Juhlapuhe Matti Kairi
Rakkaat Ystävät!
Olemme tänään kokoontuneet viettämään yhdessä Juhlaa sen kunniaksi, että on kulunut 30 vuotta siitä, kun 8 vapaamuurari-veljeä (kts. kuva ja nimikirjoitukset ylhäällä) päättivät perustaa täällä Espanjassa säännöllisesti toimivan vapaamuurarillisen lounastapaamisen.
Mukana olivat Aaro Kivikoski, Jorma Salmi, Elias Hasila, Tapio Vanhala, Pentti Raaste, Ilkka Näsänen, Pekka Lehtonen ja Martti Kivinen.
Aikaisemminkin on vapaamuurareilla ollut epäsäännöllisesti lounastapaamisia, mutta niistä ei ole löytynyt selkeää osanottaja-listaa. 16. maaliskuuta 1995 lähtien tällaista vieraskirjan muotoista osanottajalistaa on pidetty säännöllisesti.
Näistä aikaisemmista vaiheista on edesmennyt veljemme Reijo Ahtokari kirjoittanut artikkelin Koilliskulmaan. Hän oli muuttanut 70-luvun alussa Aurinkorannikolle Malagan lentokentän länsipuo-lelle Churriana nimiseen kylään. Siellä hän pystyi keskittymään tutkimus- ja kirjoitustyöhönsä. Reino Hallamaa auttoi häntä järjestämään asumisensa niin, että hän pystyi viettämään Aurinkorannikolla pidempiä parinkin kuukauden jaksoja.
Vasta Francon kuoleman jälkeen marraskuun lopulla 1975 oli muurarillinen toiminta jälleen Espanjassa mahdollista. Se oli alkanut aikanaan vuonna 1728, joten perinteitä olisi ollut. Kuitenkin vasta 7 vuoden jälkeen 1982, kun kaksi suurloosia oli yhdistynyt, toiminta alkoi täällä vakiintua.
Fuengirolaan perustettiin lokakuussa 1986 komein menoin tanskalainen loosi St. Johanneslogen Sydkorset 23. Vihkimisen suoritti Espanjan suurloosin silloinen suurmestari. Loosi työskenteli ns. ruotsalaisen järjestelmän mukaan työkielenään tanska. Veljemme Måns Lindfors osallistui sen toimintaan ja vei meitä veljiä vierailemaan loosin istunnoissa.
Reijo Ahtokarin mukaan Nerjan ja Marbellan välillä piti 1970-luvun loppuvuosina talvimajaa ”vähin äänin” ainakin kolmisen-kymmentä suomalaista vapaamuurariveljeä. Hän jopa yritti järjestää yhteistä vapaamuurari-tilaisuutta, mutta tällainen ajatus osoittautui mahdottomaksi jo pelkästään heikkojen kommunikaatio- ja kulkuyhteyksien vuoksi.
Kun tämä säännöllisesti kokoontuva lounaspöytä aloitti 8 veljen voimin toimintansa keväällä 16. maaliskuuta 1995 ravintola Luciassa, oli syksyn ensimmäisessä tapaamisessa lokakuussa mukana jo 17 osanottajaa! Todennäköisesti Reijo Ahtokarin yhteydet ovat osaltaan myötävaikuttaneet osanottajamäärän nopeaan kasvuun. Tapaamisen nimeksi vakiintui Torstaipöytä.
Ajan myötä tuli tarve avata rahaliikennettä varten oma pankkitili Suomessa. Tätä varten pankki edellytti, että toimintamme täyttää tietyt pankkivaatimukset. Sen seurauksena meidän tuli perustaa rekisteröitymätön yhdistys, jolla on oltava hallitus ja hyväksytyt säännöt. Perustava kokous oli 19.04.2007 ravintola Luciassa. Kokouksen pöytäkirjan 4.§:ssä on kirjattu päätös perustaa rekisteröimätön yhdistys, joka sai nimekseen nyt virallisesti ”TORSTAIPÖYTÄ”. Sen puheenjohtajina ovat toimineet:
- Martti Kivinen 16.03.1995 5 vuotta
- Magnus Wiklund 17.08.2000 4 vuotta
- Jukka Mäki 15.01.2004 5 vuotta
- Måns Lindfors 01.01.2009 1 vuoden
- Arto Paalanne 01.01.2010 7 vuotta
- Timo Oksa 01.01.2017 5 vuotta
- Matti Kairi 01.01.2022 menossa 3. vuosi
Torstaipöydän varsinainen historiikki on ollut työn alla jo jonkin aikaa. Sitä työstää nyt pääasiassa veljemme Risto Ennekari. Sen loppuun saattamiseksi tulee perustaa oma työryhmä. Siksi seuraavassa muutama merkintä viime vuosilta.
Korona pandemia katkaisi toimintamme täysin maaliskuussa 2020. Meni 1½ vuotta, ennen kuin toimintamme elpyi normaaliksi vuoden 2021 lokakuusssa. Pandemian jälkeen pitkään kiinni olleen Restaurante Tito Clemente’n tilalle piti löytää uusi kokoontumispaikka. Eri vaiheiden jälkeen päädyimme Los Boliches’in keskustassa olevaan Restaurante La Esquinita’an, jossa meillä oli ensimmäinen Torstaipöytä 20.10.2022.
Viime vuosina olemme keskustelleet lounaamme jälkeen usein erilaisista yhteiskunnallisista aiheista. Helsingin Sanomissa on ollut esimerkiksi Sixten Korkmanin kolumni 06.09.2022: ”Jeesuksen opetukset vaikuttavat yhä monin tavoin nykyisiin yhteiskuntiin” ja Vesa Sirénin Puheenvuoro 17.12.2023: ”Kristinuskon ydin on paremmin linjassa liberaalin kuin konservatiivisen ajattelun kanssa”. Molemmat tekstit herättivät aktiivisen yhteiskunnallisen keskustelun ja oli monelle syvällisen henkilökohtaisen pohdinnan paikka.
Viime vuoden maaliskuun Torstaipöydässä meillä oli keskustelun aiheena ”Kohti Ikuista Itää”. Sen alustivat veljemme Antti Asanti, Eero Parkkila ja allekirjoittanut. Otsikon aihe on esimerkki aktiviteetista, jolla me pyrimme tukemaan ikääntyviä veljiämme varautumaan etukäteen siihen, että oma tai hänen läheisensä henkinen toimintakyky heikkenee ratkaisevasti. Lisäksi esitimme, miten valmistaudutaan Ikuiseen Itään siirtymiseen, kun kyse on ns. muuttolinnusta ja erikseen, kun asuminen täällä on vakituisempaa.
Olemme avanneet aihetta myös julkisesti. Tällöin nousi esiin kysymys siitä, miten vapaamuurarius kohtaa julkisuuden täällä Aurinkorannikolla. Kun Suurloosi juhlisti viime vuonna 100-vuotista toimintaansa, antoi se Torstaipöydälle hyvän mallin kertoa omasta toiminnastaan karikatiivisena yhdistyksenä. Olemme esillä tältä pohjalta paikallisessa Fuengirola.fi ilmaisjakelulehden tämän viikon numerossa.
Seuraavassa lainaan veljemme Eero Parkkilan kertomusta Suomi 1 loosin historiikista:
Kun Suomi loosi 1 täytti 100 vuotta vuonna 2022, niin Lahdessa järjestettiin juhlaseminaari sen kunniaksi. Eero oli siinä hieman mukana ja hän luki loosin historiaa. Siinä kerrottiin, että loosin veljet olivat sodan jälkeen jakaneet avustuspaketteja jollakin Helsingin torilla.
Torin laidalla oli Osuuskauppa. Joku rouva oli mennyt ostoksille siihen kauppaan ja tiedustellut Osuuskaupan myymälänhoitajalta, ketä nämä pakettien jakajat ovat. Silloinhan myymälänhoitajat tiesivät aina kaiken, niin hän vastasi tälle rouvalle, että he ovat muurareita, joilla on hieman paremmat vaatteet ja he eivät kuulu ammattiliittoon….täysin oikein.
Eli, niin kauan, kun vapaamuuraritoimintaa on Suomessa ollut, niin lähimmäisten auttaminen on ollut oleellinen, jopa tärkein osa toimintaamme loosien ulkopuolella.
Täällä Aurinkorannikollakin tämä lähimmäisten auttaminen on ollut aina mukana toiminnassamme. Tietysti veljiämme on vähemmän lounaallamme kuin yleensä loosien istunnoissa, joten leskenropo tuottaa vähäisemmin kuin Suomessa. Ja meillähän ei ole täällä apuna säätiöittemme tukea.
Mutta tärkeintä ei olekaan määrä, vaan ajatus ja tahto auttaa lähimmäisiämme.
Ja onhan meillä täällä omien veljien ja heidän lähimmäisten tueksi ja turvaksi Eero Parkkilan perustama ”Torstaipöytä Help” WhatsApp-ryhmä. Kyllä tämäkin kertoo siitä, että pyrimme täälläkin noudattamaan vakuutuksiamme, eli autamme kaikin keinoin veljiämme heidän leskiään ja orpojaan…
Ja mitä tähän me suomalaiset vapaamuurarit tarvitsemme…meidän tarvitsee vain olla uskollisia sille pyhälle kirjalle, jossa sanotaan; rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi ja tee kanssa ihmisillesi se, minkä haluat heidän sinulle tekevän…
Lopuksi haluan kiittää Torstaipöydän puolesta suurloosia läheisestä yhteistyöstä kanssamme.